Hevosen kuoltua jäi vähän liikaa aikaa. Tai ainakin oli tarve löytää jotain tekemistä, että aivot saisi nollattua, kun elämä potkii puukengillä päähän. Tietysti joku voisi nyt tässä kohtaa mainita varaston siivoustarpeesta sekä kasvavista tiski- ja pyykkikasoista. Imurointikaan ei ole tappavaa, kiduttavaa kylläkin.
Ilmoittauduin , paikallisen Kansalaisopiston ompelukurssille. Lisäksi ostin ompelukoneen, Smarter by Pfaff 160s. Netistä hankin tietoa ja muutamia kaavojakin kepparista pikkumekkoon. Internet tekee asioista joskus helpompaa. Varsinkin, jos osaa asioita etsiä. Tavoitteenani ei ole saada aikaiseksi toinen toistaan upeampia luomuksia, vaan nimenomaan hoitaa omaa, sekä samalla ehkä perheenkin, mielenterveyttä. Toki ei yhtään kyllä harmita, jos onnistumisiakin alkaisi ajan myötä tulla. Saattaa olla hyvinkin palkitsevia hetkiä nähdessään kahden kankaanpalan kiinnittyvän toisiinsa niin, että se jopa näyttää kelvolliselta.
Miksi sitten käsityöt, kun se ei ensimmäisten joukossa todellakaan ole ollut, kun omia vahvuuksiani luetellaan? Ompelukoneen ajokorttikin, minkä ala-asteella suoritin, lienee jo vanhentunut vuosien saatossa. Ehkäpä juuri siksi. Miksi ei joskus heittäytyisi kohti tuntematonta ja yrittäisi oppia jotain uutta taitoa. Olen sitä mieltä, että jos ahkerasti opiskelee, voi jotain aina oppiakin. Toki tyttären mielenkiinto ja taito käsitöissä vaikuttivat valintaan, se täytyy rehellisyyden nimissä myöntää. Ompelukonehan on vähintäänkin puoliksi myös tyttäreni omaisuutta. Neiti on innostunut käsitöistä ja osoittanut siinä lahjakkuuttakin. Lahjoja tai ei, niin tämmöistä puuhastelua vanhempana mieluusti tukee..
Blogin ajattelin aloittaa, kun oon ollut huono kirjoittamaan mitään päiväkirjoja. Kuitenkin saattaa olla kiva joskus katsella, että mistä kaikki alkoi, mihin asti edettiin, sekä mitä sitten seurasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti