Keppareita ja muumeja

Vinkki muille aloitteleville poropeukaloille: Aloittakaa vaikka tyynyliinasta tai pyyhkeestä. Keppari ei liene se helpoin vaihtoehto.. Ainakaan tällä ohjeella minkä mie tuolta netistä kaivoin esiin. 

Eilen olin stewardin hommissa (rivisellaisena) Harjussa, joten ompelut olivat vähän tauolla. Tänään kuitenkin palasin projektiin piirtäen kaavat kankaalle ja leikkaamalla palaset irti. Huom! Liitukynän jälki ei oikein tuohon kankaaseen miun piirustuskyvyilläni meinannut näkyä lainkaan. Ohjeessa hevosen suun idea ei oikein auennut miulle, joten päätin uskaltautua luovaksi ja tehdä sen vähän toisella viisiin. Sekään idea ei ole omani, vaan netin ihmeellisestä maailmasta kaapattu. Jotta ei menisi liian helpoksi, pitää noiden kahden ohjeen yhdistämisessä vähän sumplia. Tunteella eteenpäin, koska taidot jo loppuivat.. Harsimiseen päätin käyttää hyvin näkyvää, sinistä lankaa, jotta ne ompeleet saa sitten helposti purettua pois.

Kangas leikattu, nuppineulat paikoillaan, harsimista odotellessa

Ihme kumma kyllä, sain kankaanpalat liitettyä uskottavasti toisiinsa. Ainakin nuppineuloilla. Ihetehhen-putiikista ostetut tavarat pääsivät käyttöön. Rakastuin suuresti tuohon magneetti-neulatyynyyn. Neiti Nöppönen puolestaan kuljettaa joka paikkaan tuota huulipunan näköistä silmäneularasiaansa.

Harsitut korvapalat, ihana neulapaksi ja neulatyyny. Ihetehhen-putiikista tietenkin.

Pikkuhiljaa alkoi palat olla kiinni toisissaan langallakin. Lopputulos muistutti lähinnä muumia tai hemulia enemmän kuin keppihevosta. Kuitenkin ompelun jälkeen ja korvia paikalleen mallaillessa muistutti tuotos hämmentävän paljon sitä mitä pitääkin. Voisinko sittenkin onnistua??

Polle harsittu kasaan, näyttää lähinnä muumilta..

Tältä päivältä taidan sammuttaa ompelukoneen, muutenkin ollaan vaiheessa, jossa pitää saada uskottavan laatuista ompelua aikaiseksi ihan käsin tehden. Onneksi tällä projektilla ei ole kiirus. Eikä ennen projektin valmistumista ole lainkaan varmaa, etteikö koko hommaa pidä purkaa ja aloittaa alusta uudelleen.

Harjoittelua ja kepparikaavoja

Miehä en ole se ainoa ompelukoneen käyttäjä, kuten jo mainitsinkin. Poropeukalolla on vähemmän poropeukalo lapsi. Neiti Nöppönen on nauttinut uudesta ompelukoneesta jo useamman pikku askartelun verran. Voisi sitä hölmömminkin aikaansa viettää ennen vanhempien kotiin tuloa. Pitää vaan huomiseksi joku kangastilkku etsiä tuon loppuun uurastetun tilalle.

Neiti eilen ompelukoneen ääressä.

Äidin ja iskän tietokoneilla oli somisteet ja pikku pussukka valmiina.

Myös työtuoleihin oli ilmestynyt pikku pussukat

Yksi puolallinen alalankaa kului vauhdilla. Siksi pääsin näyttämään tytölle, miten koneella puolataan lanka.

Niin muuten, jos termit ei osu kohdilleen, eläkää sen kanssa.. Tärkeintä on tulla edes suunnilleen ymmärretyksi.

Ehdittiin harjoittelemaan ennen iltapuuhia tuota kaavojenkin piirtämistä. Mistäpä muusta sitä hevostytöt aloittais kuin keppareista? Kaavoja on netti pullollaan, joten suht helposti löytyi toteuttamiskelpoinen versio. Pientä viilausta alaosa vaatinee, että keppi olisi helpompi kiinnittää, pitää miettiä huomenna..

Netistä löytyneet kaavat keppariin.
Nämä jäljennettii kaavapaperille.

Kyllä, kumpikin askartelee kepparin. Toivottavasti ratsastuskelpoiset yksilöt saatais aikaan.

Tunnustaa täytyy, että meidän siskosten WhatsApp-viestilaatikot on täyttyneet kysymyksistä, kun niitä hieroglyfejä kaavassa on yrittänyt tulkita. Pikkusiskoista on paljon hyötyä. Varsinkin noista käsityö- ja askartelutaitoisista. Selvisi keskusteluissa mm. sekin, ettei niitä kaavoja läiskitä kankaaseen samalla viisiin ku paperille malleja. Langan suunta oli ensimmäisiä uusia käsitteitä minulle. Onneksi ei kysyvä tieltä eksy..

Huomenna katsotaan, onnistuuko kaavojen sijoittelu kankaalle, leikkaus oikealla viisiin myös saumavarat mukaan laskien. Jos aikaa jää, on tiedossa parin kepparin harsimista kasaan.

Tältä illalta tupa hiljenee..

Tästä kaikki alkaa..

Hevosen kuoltua jäi vähän liikaa aikaa. Tai ainakin oli tarve löytää jotain tekemistä, että aivot saisi nollattua, kun elämä potkii puukengillä päähän. Tietysti joku voisi nyt tässä kohtaa mainita varaston siivoustarpeesta sekä kasvavista tiski- ja pyykkikasoista. Imurointikaan ei ole tappavaa, kiduttavaa kylläkin.

Ilmoittauduin , paikallisen Kansalaisopiston ompelukurssille. Lisäksi ostin ompelukoneen, Smarter by Pfaff 160s. Netistä hankin tietoa ja muutamia kaavojakin kepparista pikkumekkoon. Internet tekee asioista joskus helpompaa. Varsinkin, jos osaa asioita etsiä. Tavoitteenani ei ole saada aikaiseksi toinen toistaan upeampia luomuksia, vaan nimenomaan hoitaa omaa, sekä samalla ehkä perheenkin, mielenterveyttä. Toki ei yhtään kyllä harmita, jos onnistumisiakin alkaisi ajan myötä tulla. Saattaa olla hyvinkin palkitsevia hetkiä nähdessään kahden kankaanpalan kiinnittyvän toisiinsa niin, että se jopa näyttää kelvolliselta.

Miksi sitten käsityöt, kun se ei ensimmäisten joukossa todellakaan ole ollut, kun omia vahvuuksiani luetellaan? Ompelukoneen ajokorttikin, minkä ala-asteella suoritin, lienee jo vanhentunut vuosien saatossa. Ehkäpä juuri siksi. Miksi ei joskus heittäytyisi kohti tuntematonta ja yrittäisi oppia jotain uutta taitoa. Olen sitä mieltä, että jos ahkerasti opiskelee, voi jotain aina oppiakin. Toki tyttären mielenkiinto ja taito käsitöissä vaikuttivat valintaan, se täytyy rehellisyyden nimissä myöntää. Ompelukonehan on vähintäänkin puoliksi myös tyttäreni omaisuutta. Neiti on innostunut käsitöistä ja osoittanut siinä lahjakkuuttakin. Lahjoja tai ei, niin tämmöistä puuhastelua vanhempana mieluusti tukee.. 

Blogin ajattelin aloittaa, kun oon ollut huono kirjoittamaan mitään päiväkirjoja. Kuitenkin saattaa olla kiva joskus katsella, että mistä kaikki alkoi, mihin asti edettiin, sekä mitä sitten seurasi.